Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Uraravistelijan blogi » Pysähdy ja katso horisonttiin

Pysähdy ja katso horisonttiin

Tee sun unelmista totta! Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin jos et tiedä, mitä sun unelmat on. Silloin niitä on etsittävä, on pysähdyttävä ja katsottava horisonttiin. On uskottava itseensä ja prosessiin. Miksi näin? Koska omannäköinen (työ)elämä on etsimisen arvoinen!

Pysähdy ja katso horisonttiin Tee sun unelmista totta! Helpoimmin sanottu kuin tehty, etenkin jos et tiedä, mitä sun unelmat on. Silloin niitä on etsittävä, on pysähdyttävä ja katsottava horisonttiin. On uskottava itseensä ja prosessiin. Miksi näin? Koska omannäköinen (työ)elämä on etsimisen arvoinen!
Aukean horisontin äärellä on tilaa ajatuksille – eivätkä ne tule bumerangina takaisin.

Tiedätkö, että on oikeasti helppo pysähtyä, kun edessäsi on avoin horisontti? Olipa se sitten aava merenranta tai pitkä pellonreuna. Tuntuu sille, että koko tämä tila edessäni on vapaa ajatuksille kulkea – vaikka sitten tuulen mukana, koska muutokset ottavat oman aikansa. Ajatusten on saatava risteillä, jotta ideat ja olennainen sieltä erottuu ja jotta oppii ymmärtämään, mitä minä haluan.

Jos muutos – vaikkapa työelämän laivan kääntäminen – kestää kauan, usko on koetuksella. Ja monesti. Usko omaan osaamiseen, usko omiin mahdollisuuksiin, usko omaan menestymiseen ja siihen, että niitä hyviä asioita voi tapahtua juuri mulle. Tämän prosessin läpi pitää vaan kahlata ja uskoa siihen, että se aikanaan johtaa toivottuun lopputulokseen. Mutta jollakin tavalla sitä omaa prosessiaan pitää ohjata; lempeästi tai tiukasti, menemällä, tekemällä ja kokeilemalla, muita ihmisiä kohtaamalla. Sinä olet se, joka päätät.

Entä jos johtotähti puuttuu?

En osannut kaivata omannäköistä työelämää, ennen kuin olin jo reilusti yli viidenkymmenen. Monet valinnat, sattumukset ja muiden elämän osa-alueiden muutokset saivat aikaan sellaisen tilan ja tuntemuksen, jossa vain iso muutos tuntui oikealle ratkaisulle. Muutosta lähdin tekemään nimenomaan tekemällä, mutta tärkeäksi osoittautui myös oppia arvostamaan kaikkia niitä aikaisempia ratkaisuja, joita olin etenkin työelämässäni tehnyt.

Kaikilla meillä ei ole elämässä isoa kutsumusta tai selvää johtotähteä. Pitääkö olla tai miten sen voi löytää? Minä olen ilmiselvästi päättänyt antaa itselleni paljon aikaa etsimiseen, sillä haluan uskoa, että työelämässä parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin. Unelma omannäköisen (työ)elämän löytämisestä on välillä tarpomista, mutta horisontin äärellä on silti helppo uskoa siihen, että täältä minä sen löydän.


Uraravistelijan blogissa pohdiskellaan työelämän käännekohtia ja yrittäjyyttä, reflektoidaan uralla etenemistä sekä etsitään omannäköistä työelämää ja omia unelmia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *