Itsereflektointimatkani on tuntunut jatkuvan ja jatkuvan ikuisesti. Nähdäkseni metsän puilta, pyysin rinnalleni coachin. Yhteinen matka Marjaanan kanssa vahvisti tuntemuksiani ja auttoi päättämään, mille mahdollisuuksille sanon ei ja mille kyllä. Nyt tiedän, mitä kohti kuljen.
Palaan hetkeksi tammikuuhun 2020. Olin jättämässä vakituista työpaikkaani, joka ei tarjonnutkaan minulle niitä työelämän isoja ja pitkäikäisiä haasteita, joita siltä olin toivonut. Vaihdoin määräaikaiseen unelmatyöhön, jonka jälkeen minulle tarjoutui toinen määräaikainen tehtävä. Mielestäni määräaikaisuus mahdollistaa unelmoinnin ja oman tahtotilan pohtimisen aivan eri tavalla kuin vakituinen työ. Suosittelen kokeilemaan.
Lähdin rakentamaan mielessäni ja kokeilemalla yhdenlaista unelmaa, mutta matkan varrella tuli vastaan ihmisiä ja keskusteluita, joiden myötä aloin näkemään muitakin mahdollisuuksia. Vaikka välillä toki tuntui sille, että mistään ei tule yhtään mitään, suurin haasteeni oli sittenkin tunnistaa se, mitä oikeasti haluan. Mikä olisi juuri se unelma ja se mahdollisuus, jota kohti minun tulisi lähteä?
Ulos päättämättömyyden välitilasta
Tapasimme entisen työkaverini Marjaanan kanssa alkuvuodesta 2022, ensimmäisen kerran noin 15 vuoteen. Huomasimme LinkedInissä, että meillä on samantyylisiä pyrkimyksiä uramuutokseen ja yrittäjyyteen, ja myös valmennusasiat kiinnostivat molempia. Marjaana vieläpä opiskeli valmentajaksi, niinpä sain parhaan mahdollisen sparrauskumppanin. Kesän kynnyksellä ehdotin Marjaanalle, että siirtyisin hetkeksi hänelle asiakkaaksi. Tuntui sille, että olin jäänyt kiertämään kehää oman unelmani tavoittelussa ja päätynyt jonkinlaiseen päättämättömyyden välitilaan. Minua myös kiinnosti, minkälaista tukea oikeanlainen coachaus voisi tilanteeseeni tuoda.
Kesän ja syksyn ajan keskityimme tapaamisissamme juttelemaan minun ajatuksistani ja tuntemuksistani. Sain olla itsekäs, sillä varattu aika oli minun aikaani. Sovimme tavoitteista tapaamisille ja sain Marjaanalta tehtäviä, joiden avulla valmistautua ja orientoitua seuraavaan tapaamiseen. Marjaana kuunteli ja kysyi oikeita kysymyksiä, ja antoi tilaa sille runsaudensarvelle, joka häntä monesti odotti Zoomin toisessa päässä.
Halusin ehdottomasti tehdä itselleni aarrekartan, ja ylpeänä kerroin kartonkiostoksistani ja työn etenemisestä valmentajalleni. Aarrekarttaan kertyneet asiat ja käymämme keskustelut tuntuivat kerta toisensa jälkeen johtavan suuntaan, johon en olisi vielä tammikuussa 2020 tai edes kaksi vuotta myöhemmin lähteväni. Ehkä maailman myllerryksiä ja monipaikkatyön mahdollistumista voi osittain kiittää tai syyttää siitä, että suunnitelmissani on nyt todellakin paluumuutto Pohjois-Pohjanmaalle ja aktiivisempi panostaminen yrittäjyyteen.
Valmennuksen top 5
Mitä opin valmennuksesta Marjaanan kanssa? Tässä top 5 -listani:
- Osaan jäsentää paremmin moniosaamistani ja sanoittaa myös kokemusasiantuntijuuttani.
- Minulle vahvistui käsitys siitä, mihin suuntaan olen matkalla.
- Voin luottaa siihen, että osaan jatkossakin tunnistaa asiat, joista olen kiinnostunut ja jotka voivat olla osa ammatillista sielunmaisemaani.
- Aarrekarttani ohjaa paitsi löytämään sisältöjä unelmatyöhöni myös muita hyviä juttuja elämään.
- On tärkeää saada tuntea, että on joku, joka uskoo sinuun ja siihen, että asiat menevät hyvin.
Jos jotain jäi vielä seuraaviksi haasteiksi, niin olkoot ne vaikkapa rauhoittumisen ja pysähtymisen taito.sekä usko siihen, että voin menestyä yrittäjänä myös taloudellisesti.
Kiitos Marjaana yhteisestä matkasta, jonka tiedän jatkuvan molemminpuolisen kannustamisen merkeissä! Olet aarre valmentajana ja toivon yrittäjämatkallesi kaikkea hyvää.
Sinulle, tämän tekstin lukijalle, toivon että löydät oman rinnallakulkijasi, kuuntelijasi, kannustajasi ja tsempparisi, sillä häntä ja heitä me uramuutosten pyörteissä olijat tarvitsemme.