Luulin etsiväni uutta suuntaa uralleni, uusia haasteita, omannäköistä työelämää ja sen sellaista. Yhtäkkiä tajusin allekirjoittavani vuokrasopimusta uuteen kotiin – Kalajoella. Miten tässä näin pääsi käymään?
Aurinko paistoi suoraan silmiin, kun meistä otettiin ryhmäkuvaa ulkona koulun keltaista, rapattua seinää vasten. Meistä, Kalajoen lukion kevään 1985 ylioppilaista. Paljonko meitä oli? 70? Sata? Kenellä unelmana opiskella maantieteitä, matematiikkaa, kieliä, kenellä tulla opeksi tai…
Mitä minä halusin? En tiennyt silloin, enkä kai oikein tiedä vieläkään. Olen kuitenkin ymmärtänyt ja hyväksynyt sen, että ainakin osa meistä on täällä matkan eikä päämäärän tähden.
Kalajoelta Karjaalle, Karjaalta Frankfurtiin, Frankfurtista Lahteen, Lahdesta Pietarsaareen ja Helsinkiin, josta uudestaan Frankfurtiin, Frankfurtista Vantaalle, Vantaalta Tuusulaan, ja nyt: Tuusulasta Kalajoelle. Siinä maantieteellinen matkani lyhykäisyydessään. Sen varrelle on mahtunut monta tehtävää ja toimialaa, opinahjoa ja kurssia, tiimiä ja esimiestä. Perhe ja ystäviä, tietenkin.
Tuusulassa asuin pidempään kuin Kalajoella aikoinaan, yli neljännesvuosisadan. Pisimmillään olen ollut samassa työpaikassa 11 vuotta, 2 kuukautta ja 16 päivää. En siis ole ollut liikkeessä koko aikaa, mutta tunne on kertonut, kun mentävä on.
Kultaiselta kasarilta tähän päivään
Vuosikymmenet kävin Kalajoella lähinnä kääntymässä lomilla ja juhlapyhinä. Vasta korona, monipaikkatyö ja lasten itsenäistyminen saivat minut viipymään täällä pidempään. Paluumuuton hiipiminen ajatuksiini oli siis monien tekijöiden summa, ja nyt se teki samalla totta myös yrittäjyyshaaveistani. Jotenkin tuntuu, että yrittäminen on täällä ”kotioloissa” turvallisempaa, vaikka oma verkosto kaipaa kieltämättä päivittämistä.
Monelle kalajokiselle meri on se juttu, elinehto. Minä olen Pitkäsenkylän vainioiden kasvatti ja joen rannan asukki. Vaikka olenhan minä Hiekkasärkillä kesiä viettänyt ja työelämän kannuksia kerännyt niin monen kalajokisen ex-nuoren tapaan. Monia kultareunaisia muistoja nousee mieleen ajoilta, kun levylautasella soi Duran Duran, Dire Straits ja Dexys Midnight Runners.
Kalajoki vuonna 1985 ja Kalajoki vuonna 2023. Tyttönen lähti, ja täti-ihminen tuli takaisin. Voiko sitä kutsua muuttovoitoksi? Kohtahan se nähdään. Itsestäni ainakin alku vaikuttaa enemmän lupaavalta.
(Kirjoitus on julkaistu Kalajoen kaupungin asukaslehdessä nro 1/2023 maaliskuussa 2023.)
Uraravistelijan blogissa pohdiskellaan työelämän käännekohtia ja yrittäjyyttä, reflektoidaan uralla etenemistä sekä etsitään omannäköistä työelämää ja omia unelmia.