Mitä minä haluan työelämässä vielä tehdä? Siinäpä tuhannen taalan ja papukaijamerkin arvoinen kysymys. Olo on kuin yo-kirjoitusten jälkeen vuonna kasiviis: ovet ja ikkunat ovat auki, mutta mikä on se mun juttu? Välillä tuntuu ihmeelliseltä, että tätä joutuu miettimään vielä 55-vuotiaana, mutta näin se menee. Ainakin minulla.
LinkedInissäni lukee näin: “What I need to keep up my motivation: A good working atmosphere with a feeling of mutual respect and open communication is a good start.” No, ehkä kuitenkaan pelkästään arvostava työilmapiiri ja viestinnän avoimuus eivät riitä orientaatioksi. Tarvitaan myös jotain substanssia, jotain konkreettista, jotain…
Työelämän vaatekaupassa
Olen nyt parisen vuotta kulkenut tätä itsereflektoinnin matkaa kuitenkaan menemättä (liian) syvälle pinnan alle. En ehkä usko, että vastaus löytyy sieltä vaan ennemminkin uskon siihen, että työelämäni tulevaisuus tulee minua vastaan iloisesti yllättäen ja onnellisena sattumana. Siinä kohtaa on kyse siitä, tunnistanko tilaisuuteni tulleen.
Vaateostoksilla käynti on mielestäni sopiva vertauskuva: Tiedän kauppaan mennessäni, että tarvitsen yläosan, mutta en välttämättä sitä, olisiko se t-paita, neule vai tunika. Kaupasta poistuessani kassissa voi hyvinkin olla mekko. Näin ajatellen, voisin kuvitella tulevaisuudessa tekeväni todella monenlaista työtä, mikä on laaja-alaisen generalistin dilemma. Uskon jossain olevan minulle täydellisen työn, mutta koska en tiedä sen olemassaolosta, en osaa suunnistaa suorinta reittiä sitä kohti.
Anna työelämän yllättää!
Se, että olen ollut viime vuodet määräaikaisissa työsuhteissa, on antanut minulle uudenlaista vapautta pohtia näitä asioita. Työelämän kokemusrenkaillakin on tässä roolinsa. En usko, että aiemmissa vakituisissa työsuhteissani olisin kyennyt vastaavaan tarkasteluun ja pohdintaan enkä ainakaan olisi niistä julkisesti avautunut.
Siitä päästäänkin rohkeuteen, epävarmuuden sietoon ja uskoon siitä, että tulevaisuudessakin voi tapahtua hyviä asioita. Minusta on ihan ok antaa (työ)elämän yllättää. Matkalla voi nauttia vaikkapa yrittäjyydestä ja sellaisista määräaikaisista tehtävistä, joissa voi oppia uutta, onnistua ja joista löytää uudenlaista tekemisen iloa.
Osaamisen kehittäminen on tärkeää, samoin omien vahvuuksien tunnistaminen. Mutta siitä on vielä pitkä matka paikkaan, jota voi kutsua ammatilliseksi sielunmaisemaksi. Sinne haluaisin olla matkalla.